Film-Tech Suomi

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  

Uutiset:

Kirjoittaja Aihe: Koneenkäyttäjien yleisimmät TOP 5 -virheet 35 mm filmien esityksessä  (Luettu 7766 kertaa)

Halonen

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 159
  • Entinen koneenkäyttäjä filmiajalta
    • Profiili

Jokainen on joskus aloittanut hommansa täysin alusta elokuvateatterin konehuoneissa ja erinäisiltä poikkeustapahtumilta ei ole varmaan voinut kukaan välttyä. Haluan virittää tarinointia siitä, mitä hävettämimpiä tapauksia omalla urallaan on alkuaikoina tapahtunut, jos vaan kehtaa tunnustaa täällä. Miksei kehtaisi, jos tapauksesta on kulunut riittävän paljon aikaa. Ei sitä kukaan salin puolella katsonut enää kuitenkaan muista!!!

Jos oman koneenkäyttäjäurani huomioonottaen ja muiden tarinoita kuunnelleena, niin melkein ensimmäinen TOP 5 -moka taitaa olla se allaoleva:

1. Kelajärjestyksen sekaantuminen

Alustus tarinaan

Elettiin aikoja alkuvuodesta 1990, jolloin olin toiminut päätoimisena koneenkäyttäjänä vasta 5 kuukautta. Filmikopiot kulkivat vielä 600 metrin osarullissa ja useissa teattereissa käytettiin jo 1800 metrin keloja parikoneita käyttäen, jolloin koneenkäyttäjät itse kokosivat ne tunnin keloja varten. Tämä oli käytäntö myös silloisessa kustannuspaikassani.

Itse tapahtuma

Kustannuspaikkani teatterissa alkoi esitys Pekka Parikan ohjaamasta elokuvasta "Talvisota". Naapurikaupungin teatteri oli esittänyt sitä jo ensi-iltapäivästä alkaen ja oli lopettamassa sen esitystä. Oli sovittu, että filmikopio siirretään suoraan kustannuspaikkani teatteriin, jolloin naapurikaupungin koneenkäyttäjän ei tarvinnut alkaa purkamaan sitä erikseen takaisin 600 metrin osarulliin.

Hain sovitusti filmikopion 1800 metrin keloilla ja siihen kuuluvat 600 metrin tyhjät kuljetuslaatikot naapurikaupungista. Paikallinen koneenhoitaja kysyi minulta vielä keloja pakettiautoon lastattaessa, että merkitseekö hän keloihin esitysjärjestyksen lapuilla numeroiden. Vastasin, että ei ole siihen tarvetta, sillä näen esitysjärjestyksen kelojen alussa olevista suojafilmeistä. Finnlabin suojafilmeissä oli selkeästi merkitty osarullan järjestysnumero ja kaikki suojafilmit olivat kokonaisuudessaan ehjiä.

Kun kustannuspaikkani ensi-iltanäytös koitti, oli minulla konehuoneessa läsnä myös eräs tuttavani juttukaverina, jotta aika menisi paremmin. Sali oli 3/4 -osaa täynnä (184-paikkainen) eläkeikäistä sotaveteraania puolisoineen katsomassa elokuvaa.

1800 metrin kelat 1 ja 2 menivät oikeassa järjestyksessä. Kun olin valmistautumassa yliheittämään projektoria kelalta 3 kelalle 4, niin naamani venyi todella pitkäksi, kun valkokankaalla alkoikin elokuvan lopputekstit. En voinut noviisina tehdä mitään muuta kuin sytyttää valot saliin. Yritin vielä pyytää juttukaverina konehuoneessa ollutta tuttavaani menemään nopeasti aulaan pysäyttämään salista ulos virtaavan yleisön, kertomaan heille tapahtuneesta ja palaamaan takaisin saliin, mutta se oli jo liian myöhäistä. Näin tarkkailuikkunoista, kun melkein puolet väestä oli jo ehtinyt valumaan salista ulos, joten peli oli menetetty.

Lopputilanne

Vaikka olin mielestäni katsonut suojafilmeistä rullien esitysjärjestyksen todella tarkasti, niin siitä huolimatta 1800 metrin kelat 3 ja 4 olivatkin menneet sekaisin. Lopullinen esitysjärjestys menikin sitten kelat 1, 2, 4 ja 3, joista viimeksimainittu jäi sekaannuksen takia kokonaan esittämättä. Elokuva lyhentyi karkeasti arvioiden noin 40 minuuttia.

En uskaltanut tästä tapahtuneesta edes teatterinomistajalle mitään mainita, joten asiasta vaiettiin toistaiseksi.

Paikallinen sanomalehti oli vielä tehnyt satunnaisotannalla haastattelun kustannuspaikkani teatterin ensi-illassa olleilta katsojilta ja eräs heistä oli todennut haastatteluun, että "elokuva oli juuri sopivan pitkä, jotta sen jaksoi katsoa alusta loppuun saakka". :D

Meni pari viikkoa, jolloin omistaja kysyi minulta, että sattuiko ensi-illassa jotain erikoista. Nolostuneena jouduin tunnustamaan tekemäni virheen, jota olin peitellyt loppuun saakka. Omistaja kertoi, että vain yksi asiakas oli haistanut esityksen pituudessa palaneen käryä ja käynyt vaatimassa lippurahansa takaisin, jotka omistaja oli sitten antanut. Omistajan loppumielipide asiasta oli, että nyt ei auta muu kuin vaan olla vähän kusi sukassa, ettei kaikki tee samoin. Ja lisävaatimuksia lippurahoista ei tietääkseni koskaan tullutkaan. Loput katsojat olivat olleet täysin tyytyväisiä näkemäänsä näytökseen. :)

Tällaista siis tapahtui 20 vuotta sitten... ja siitä on tottakai opiksi otettu!!! Samaa virhettä ei toistamiseen enää koskaan tapahtunut omalla kohdallani.
 
« Viimeksi muokattu: 22.01.11 - klo:23:13 kirjoittanut Halonen »
Kirjattu

kinoteknikko

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 205
    • Profiili

Väärä optiikka:
West Side Storyn uusintaensi-ilta joskus 1970-luvun alussa. Koneenhoitaja liitti uuden trailerin säilytyslaatikosta ottamaansa rullaan, joka sattuikin olemaan mainosfilmirulla.

Tätä yleisö näki: iki-ihana West Side Storyn traileri ja... huonekaluliikkeen mainos, jossa todella pitkä rekka soikein renkain toi tavaraa liikkeeseen ja pienet lihavat miehet kantoivat pitkää ja matalaa sohvaa... UUTUUSHUONEKALUJA!

Koneenhoitajan suusta kuului "pitkä rivi perkeleitä", mutta pääkuvan ensimmäinen osa oli jo ladattuna toiseen koneeseen, joten uutuushuonekalujen esittely keskeytettiin ja lähdettiin katsomaan pääkuvaa.

Kokemus on paras opettaja!
Kirjattu

Imi Varoen

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 9
    • Profiili

No jätän nyt ainakin täks kerraksi pois ilmeiset väärät optiikat, lukot auki, leffa väärinpäin tempaukset ja kerron tuskaisimman tapaukseni. Ei onneksi sattunut esityksen aikana vaan sen jälkeen...

Meillä oli tarkoitus esittää eräs elokuva kuuluisalta "lautassysteemiltä", mutta näytös peruuntui hiljaisen päivän vuoksi ja koska kaikki olivat katsomassa jotain muuta elokuvaa. Minun oli tarkoitus ottaa kyseinen elokuva alas lautaselta joten rupesin sitä sitten kelailemaan. Olin kuitenkin ottanut elokuvan keskellä olevan kehikon jo pois koska oletin että esittäisin elokuvan. En sitten "jaksanut" pyörittää sitä tyhjälle salille että saisin kehikon keskelle joten lähdin vaan suoraan kelaan pois ja ajattelin että kyllä se siinä pysyy.

No yhdessä vaiheessa kun kela pieneni lautasella(huom, massa pienenee myös ja kitka vähenee) niin sepä otti ja lensi koko kakku lattialle. Siinä oli lattialla miehen kokoinen syttyrä lopulta kelaa joka olis pitäny saada pakettiin tän illan aikana. Karkeasti laskettuna kelaa oli noin 750 metriä siinä lattialla... Kuten kaikki parhaat pitkät ja joustavat esineet kuten narut, kaapelit ja nauhat, se koko homma oli tuhannen solmussa. Oikeasti AINOA ratkaisu oli vaan vetää ja vetää sitä niin kauan kun sitä tuli (heti kun eka löys filmin pään), katkaista, sekoittaa ja avata solmuja ja koko rumba uudestaan... Taisi mennä seuraavaan paikkaan hiukan "copy paste" versio...
Kirjattu

kinoteknikko

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 205
    • Profiili

Mitä opimme tästä:

survo kehikko/keskiö takaisin vaikka vippaskonsteilla (Ainakin Strongin keskiössä on lukko, jolla halkaisijaa voi pienentää ja näin saadaan kehä/keskiö ujutetuksi paikoilleen). Kaverillani meni muuten "Matin" koko kaakku lattialle ja ensimmäinen näytös jäi pitämättä! Tupa täynnä väkeä ja niin edelleen...
Kirjattu

Antti Järveläinen

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 17
  • sekatyömiäs joensuussa
    • Profiili
    • Sähköposti



Keskiön survomista helpottaa myös kun kelaa käsin alkunauhan ja vaikka mahdollisen trailerin pois, niin jo rupee mahtumaan.  ;)
Kirjattu

Halonen

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 159
  • Entinen koneenkäyttäjä filmiajalta
    • Profiili

2. Filmi väärinpäin projektoriin

Sen verran täytyy myöntää, että kuvaformaattimokkereita (1:1,85 laajakuva ja 1:2,35 CinemaScope) ei itselleni sentään sattunut ikinä, koska aina tuli huolellisesti otettua selvää esitettävän filmin kuvaformaatista.

Väärinpäin on filmi kerran mennyt projektoriin, mutta sekin tapahtui enemmän onnettoman sattumuksen ja oman huolimattomuuden takia, kun en katsonut osarullan alkua starttia pidemmälle eli asiaa tarkemmin klyyvariani kauemmas. Sen tapauksen jälkeen tuli muuten aina katottua, jos kopio oli kondikseltaan ennestään mulle tuntematon.

Käynnistysfilmi meni ihan oikeinpäin, mutta joku  >:(:rkleen aiempi koneenkäyttäjä oli tehnyt startin ja kuva-aiheen väliin mukavan jippoliitoksen eli käännösliitoksen. Yliheiton jälkeen oli ihmetys muutaman sekunnin suuri, kun ääniraidasta kuuluu vaan pörinää (ruutujen "väliviivojen" aiheuttama) ja kuvan oikeassa laidassa näkyy selkeästi valoäänijuova.

En siis pujottanut sitä alkujaan tahattomasti väärinpäin, koska se oli liitoksen aiheuttama. 35 mm filmin voi toki ajaa täysin tarkistamatta projektorista läpi eripäin neljälläkin eri tavalla filmin symmetrisestä rakenteesta johtuen, mutta vain yhdellä tavalla oikeinpäin. Mykkäfilmi ilman ääniraitaa on asia erikseen: sen voi ajaa vaikka peilikuvana, jos se tuo vaihtelua elokuvan sisältöön.:D
« Viimeksi muokattu: 25.01.11 - klo:20:15 kirjoittanut Halonen »
Kirjattu

Jussi Siponen

  • Ylläpitäjä
  • Seniori
  • *****
  • Viestejä: 490
  • The hamster in the wheel keeps running...
    • Profiili

2. Filmi väärinpäin projektoriin -- osa 2

Ääniraita oli sillä puolella kuin kuuluukin olla, mutta traileri livahti mainospakkaan "häntä edellä". Siinä sitä oli yleisöllä monttu auki...

Lautasilta ajettuna oli paras antaa vain mennä läpi ja korjata näytöksen jälkeen.
Kirjattu

kinoteknikko

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 205
    • Profiili

"Peilikuva"
Jossain muisteluksessa tämäkin oli: Teatterinpitäjä oli kertonut yleisölle (kun viikko oli katsottu väärin ladattua mykkäelokuvaa, jossa kuva näkyi peilikuvana): "Meille on tullut virheellinen kopio mutta nyt olemme saaneet oikeinpäin olevan filmin!"

Tunnustan kyllä itsekin laittaneeni mustuneen xenon-lampun pakkaukseen merkinnän: "Tätä lamppua käytetään silloin kun esitettäväksi tulee negatiivi. Musta lamppu kääntää värit kohdalleen!"
Kirjattu

Halonen

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 159
  • Entinen koneenkäyttäjä filmiajalta
    • Profiili

Tämä ei ehkä kuulu enää viiden parhaan mokkerin joukkoon, mutta tapahtuipa ainakin itselle kerran.

Jätin 4000 metrin kelan kelauspöydälle kelautumaan itsekseen ja häivyin teatterin ulkopuolelle röökille. Matkaa konehuoneeseen teatterin ulko-ovelta oli vain muutama metri. Kelauspöydässä oli kohtalaisen hyvät kierrokset käytettävissä ja valmistettu myös pitkäesityskelojen kelaamiseen, koska vanhaa projektorirunkoa käyttävässä pikkusalin konehuoneessa oli rakennetut pitkäesityskelavarret kunnon 80-luvun malliin eikä siinä itsessään takaisinkelausmahdollisuutta.

Ulkopuolella röökillä ollessani jäin sitten jonkun henkilön kanssa vielä suustani kiinni ja siinähän ajantaju meinaa vähän pettää. Yhtäkkiä tajusin, että takaisinkelausaika on jo mennyt umpeen ja ripeästi konehuoneseen.

Olihan se filmi kelautunutkin jo kokonaan ja iloisesti läpsyttänyt alkupäätä kelauspöydän ulosvedettävää työtasoa vasten sillä seurauksella, että silppusi koko alkupään suoja- ja käynnistyfilmiä myöten pieniksi pätkiksi. Kun ei asetaattikama kestä oikein mekaanista rasitusta. :)

Eipä siinä ollut järkeä noin 20 cm pituisista pätkistä alkaa väsäämään leader-osuutta uutta käyttöä varten. Nappasin sitten jostakin jämistä ylijäämäisen käynnistysfilmin siihen eteen ja tein siihen asianmukaiset merkinnät. Ja sen kanssa kopio lähtikin vielä eteenpäin jollekin. Sellaista sattuu... joskus! ;)
« Viimeksi muokattu: 03.02.11 - klo:05:40 kirjoittanut Halonen »
Kirjattu

kinoteknikko

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 205
    • Profiili

Tällaista!
Kirjattu

Halonen

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 159
  • Entinen koneenkäyttäjä filmiajalta
    • Profiili

Hyvät filmisalaatin ainekset on konehuoneen seinillä ja lattiassa kuvassa,  mutta mun ylempänä kertomassa tapauksessa ei nyt kuitenkaan ihan noin huonosti käynyt. Silput olivat enimmäkseen lattialla ja pieni osa kelauslaitteen työpöydällä.

Onko tullut polyesterikamalla kokeiltua, mikä olisi lopputulos? Mä en pääse enää kokeilemaan, kun olen noi hommat jättänyt jo menneisyyteen. Silppua ei välttämättä synny, mutta ryppyyn taitaa mennä ja lopputuloksena yhtälailla käyttökelvotonta filmiä.

Eräällä koneenhoitajan kurssilla 1999 mulle mainostettiin, että polyesterifilmi on vetoluujudeltaan niin lujaa tavaraa, että hyvin kiinnitettynä sillä voisi hinata vaikka henkilöautoa.??? Eipä ole tullut sitä kokeiltua, mutta siinähän olisi yksi Mythbusters -koe ihan paikallaan.:D
Kirjattu

kinoteknikko

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 205
    • Profiili

Meillä on ollut kassalla noin metrin pätkä polyesterinauhaa ja on luvattu joskus (hupimielessä) vapaalippu sellaiselle, joka vetää käsissään nauhan poikki. Katkaisematta on jäänyt ja vapaalippu antamatta!

Olen kuullut, että juuttunut nauha voi jopa siirtää huonosti kiinnitetyn projektorin paikoiltaan. Meillä veti filmi lautaskoneen keskiöön juuttumisen takia ainoastaan filmiradan ohjainrullat sijoiltaan, kunnes Philipsin ylälenkki pieneni ja katkaisi virrat koneesta. Läheltä piti, ettei digilukija särkynyt. Onneksi tämä tapahtui näytännön alussa - trailereiden ja pääkuvan väliin tuli hieman pidempi tauko!
Kirjattu

Halonen

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 159
  • Entinen koneenkäyttäjä filmiajalta
    • Profiili

Lainaus
Meillä veti filmi lautaskoneen keskiöön juuttumisen takia ainoastaan filmiradan ohjainrullat sijoiltaan, kunnes Philipsin ylälenkki pieneni ja katkaisi virrat koneesta.

Philipsin mielestäni nerokas ratkaisu ylälenkin lyhentymisen moottorikatkaisussa pelasti teidät tältä tilanteelta aika hyvin. Muiden vanhojen ja nykyistenkin projektorien kohdalla olisi saattanut käydä paljon huonommin.

Tosin Philipsin insinöörit olivat alkujaan varmaankin suunnitelleet tämän ylälenkin lyhentymisen siltä varalta, että jos ylimmäisen kuljetusrullan ylälenkin hienosäätörulla jostain syystä jumitti ja lyhensi ylälenkin liian kireälle. Jotain sentään oli suunnittelussa otettu huomioon. FP5 -mallissa muistaakseni näitä säätörenkaita ei ollut, vaan se oli enemmänkin perinteisestä rakennetta.

Pidän tätä Philipsin ylä- ja alakuljetusrullien tasoituslenkkien hienosäätörullaa hienona ominaisuutena, vaikka se ei vanhuuttaan jumiutuessaan ollutkaan mikään varmatoiminen. Sitä käyttäen pystyi jopa taitavasti lennossa projektorin käydessä lyhentämään tai pidentämään lenkkien pituuksia. Kaikkeahan ei voi mekaniikkaa suunnitellessaan etukäteen tietää pidemmällä tähtäimellä.
« Viimeksi muokattu: 18.02.11 - klo:03:06 kirjoittanut Halonen »
Kirjattu

kinoteknikko

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 205
    • Profiili

"Sitä käyttäen pystyi jopa taitavasti lennossa projektorin käydessä lyhentämään tai pidentämään lenkkien pituuksia."

Lenkkien koon muuttamisesta on kokemuksia - täytyy olla vain tarkkana, ettei tule liian iso tai pieni lenkki. Sekunnin murto-osien sormityöskentely.

Bauerin B 8-koneessa on samantapainen järjestelmä. 

Vanhojen koneiden käyttöohjeita löytyy ulkomaan kielellä mm. http://www.kinobauer.de/
Kirjattu

TLinden

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 145
    • Profiili
    • Sähköposti

Onko tullut polyesterikamalla kokeiltua, mikä olisi lopputulos? Mä en pääse enää kokeilemaan, kun olen noi hommat jättänyt jo menneisyyteen. Silppua ei välttämättä synny, mutta ryppyyn taitaa mennä ja lopputuloksena yhtälailla käyttökelvotonta filmiä.

Kyllä tuostakin silppua syntyy - omakohtaista kokemusta on., yleensä kuitenkaan ole montaa senttiä en ole onnistunut filmistä "hukkaamaan", vaan olen ehtinyt aika pikaiseen pysäyttää kelauksen sen tultua valmiiksi. Meillä itse asiassa filmin pää hakkasi itseään betoniseinään eikä pöytään. Tosin muistan, että kanssa piti uusi leader-osuus jostain ikivanhoista pätkistä (väriltään valkoisia vihreän/punaisen sijaan) johonkin kelaan kerran rakentaa. Vai olisikohan ollut, että edellinen koneenkäyttäjä oli silpunnut tai hukannut tuon osan filmistä, paha enää sanoa.
Kirjattu